torstai 10. huhtikuuta 2014

Alkuvuoden kuulumiset kuvina!

Kuten olen tässä ehkä vähän liikaakin sanonut niin tässä elämäntilanteessa lukeminen on harvinaista luksusta ja blogi on jäänyt vähän hiljaiseloon, joten tässä alkuvuotta kuvina! 

Kameran kanssa on tullut pyörittyä ja olen yrittänyt opetella sitä käyttämään! Lisäksi aurinkoista kevättä on kiva kuvailla! 






On ollut myös ihania auringonlaskuja, tätä kuvaa ei ole itseasiassa edes muokattu, värit onnistuivat muutenkin kivasti! 



Häävalmisteluja unohtamattakaan! Kutsut saatiin postiin tällä viikolla ja useammalta on tullut ihasteluja erityisesti sisälle tulostettujen "korttien" ansiosta. Itse yritin lisäksi miettiä käytännöllisestä näkökulmasta näitä! 




Kävin myös sovittelemassa vihkisormuskandidaatteja. Itselläni oli ehkä jonkinlainen visio ja olisin halunnut melko uniikkia, mutta niinhän siinä kävi, että joku vain sopi siihen sormeen ja siitä tuli vaan se fiilis! 


Häistä puheenollen, urheiluja unohtamatta! 




Nyt kun on ihanan keväistä niin olen vähän vaihtanut urheiluviikkoni aikataulua. Olen ottanut mukaan aamulenkit. Kolme kertaa viikossa siis reilu puolen tunnin aamulenkki, juosten siis. Ensin ajattelin että tää on ihan hullua, mutta siis kuudelta herääminen ja 6.20 lenkille lähteminen on aidosti todella virkistävää ja piristävää. Jaksan tämän jälkeen päivän töissäkin todella hyvillä energioilla! Illalla kyllä väsyttää melkoisesti. (-; Ruokavalioitahan en hirveästi mitään noudata, mutta olen yrittänyt tässä kevään korvalla vähän enemmän painottaa salaatteja ja jättää niitä naposteluja pois. Onhan tässä vielä melkoisesti matkaa, mutta toisaalta, tässä on myös aikaa. Olen todennut että vatsaa saa parempaan kuosiin, mutta jenkkikset eivät lähde sitten millään. Itse en kuitenkaan ole valmis vetämään rasvaprosenttia ruokavaliolla ihan älyttömästi alaspäin. Muoto sieltä pikkuhiljaa tulee lihaksiin. Hidashan tämä prosessi on kun teen tällaisella enemmän elämäntapaohjelmalla enkä ottamalla mitään älyttömiä ohjelmistoon, mitä en pystyisi täysipäiväisen työn ja opiskelun ohella tekemään myös tulevaisuudessa. Teen hyvillä fiiliksillä ja pääsääntönä se hyvä olo! Suosittelen niitä aamulenkkejä tähän! 

Mutta tämä lyhyesti, kaikista voisi varmasti turinoida vaikka kuinka! 







Khaled Hosseini - Tuhat loistavaa aurinkoa


Olipa vihdoin aikaa lukea kirja! Sitä ei voi uskoakaan kuinka luksusta on kun on hetki aikaa lukea, käpertyä peiton alle ja ahmia hyvää kirjaa! Sitä on näissä kiireissä oppinut kummasti arvostamaan vapaa-aikaa!

Tuhat loistavaa aurinkoa kertoo kahden Afganistanilaisnaisen tarinan. Toinen syntyy kaksikymmentä vuotta aikaisemmin ja päätyvät saman miehen kanssa naimisiin. Afganistanilaisten naisten kohtalot määrittyvät sodan, miesten ja talibanien hallinnon mukaan. Heillä on hyvin vähän vaihtoehtoja, mutta heillä on toisensa.

Mariam on 15 –vuotias kun hänen rakas isänsä pettää hänet ja naittaa hänet kolmekymmentä vuotta vanhemmalle Rhasidille. Melkein kaksikymmentä vuotta myöhemmin 14 –vuotias Laila menettää perheensä ja rakkaansa Tariqin. Hänellä ei ole enää mitään jäljellä ja hänestä tulee Rhasidin toinen vaimo.


"Äiti laski jyväkulhon käsistään. Hän kohotti Mariamin leukaa sormellaan. 'Katso minuun' Vastahakoisesti Mariam totteli. Äiti sanoi 'Paina tämä mieleesi, tyttöseni, ja painakin kunnolla: niin kuin kompassin neula hakeutuu pohjoiseen, miehen syyttävä sormi löytää aina naisen. Aina. Muista se Mariam.'" 

Tarina kätkee taakseen kauniita, sydäntä riipaisevan surullisia kuin jopa järkyttäviäkin elementtejä.

Hossein on kieltämättä aivan mahtava kertomaan elämäntarinoita. Hän rakentaa hienosti Mariamin elämäntarinan pienestä kolbasta alkaen ja miten hänen elämänsä kietoutuu tiiviisti yhteen Lailan elämäntarinan kanssa. Tarina on täynnä yllättäviäkin käänteitä. Loppu saa samanaikaisesti melkein kyyneleen silmään kuin helpotuksen huokauksen.

Hosseinilla on selkeästi mukana myös yhteiskunnallinen viestinsä romaaneissaan. Tarina on kerrottu kahden afganilaisnaisen näkökulmista ja Afganistanin yhteiskunnallinen tilanne seuraa Lailaa ja Mariamia sitoen ne toisiinsa. Hosseinin yhteiskunnallinen viesti tulee hyvin selväksi, mutta hän ei kuitenkaan tyrkytä sitä eikä tuo sitä liikaa mukaan. Se syventää tarinaa ja luo myös osaltaan tunnelmaa tarinaan.

Teoksesta mielestäni heijastuukin selkeästi läpi kirjoittajan oma rakkaus alkuperäistä kotimaataan kohtaan ja halu jakaa maailmalle tarina hieman eri näkökulmasta, varsinkin poiketen meille tutusta länsimaalaisesta näkökulmasta.

Yhteiskunnallisuuden lisäksi teoksesta on löydettävissä muitakin selkeitä teemoja. Yksi vahvimmin mielestäni teoksesta välittyy tietynlaiset mieskuvat. Yksi on hyvinkin paljon kunniastaan jopa liikaakin huolta pitävä bisnesmies, yksi yliopistomaailmassa kotonaan oleva, hellä ja vapaamielinen tieteilijä, helläsydäminen mulla, uskonoppinut sekä vaimojaan raa’asti henkisesti sekä fyysisesti murjova aviomies. Kaikki hyvin erilaisia ja kaikki määrittävät vahvasti tyttäriensä ja vaimojensa elämää. Teoksessa on itse asiassa hyvin paljon löydettävissä erilaisia elementtejä.

Kirjasta jää myös hyvin samanlaiset fiilikset kuin aikaisemmin lukemastani Hosseinin kirjasta Ja vuoret kaikuivat. Näissä kahdessa on melko paljon samaa tunnetta, samaa uhrausta ja samanlaista rakkautta. Molemmista olen pitänyt paljon! Seuraavaksi Leijapoika ehkä listalle! 

Tarina todella imi sisäänsä ja sai elämään mukanaan. Suosittelen!

Kokonaisarvosana: 10